Amusantti
Itsepäinen prinsessa
Olipa kerran hyvin lellitty prinsessa, joka sai aina tahtonsa lävitse. Jos prinsessa tahtoi keskellä talvea tuoreita mansíkoita, lähetti kuningas välittömästi palvelijansa niitä etsimään. Jos taas prinsessan teki mieli olla lumisotasilla keskellä kuuminta kesäpäivää, piti palvelusväen valmistaa prinsessalle lunta. Joskus prinsessan oikkuilut olivat niin kummallisia, että jopa kuningaskin ihmetteli, kuinka palvelijat pystyivät nuo toiveet täyttämään.
Palvelijoiden mielestä kaikkein kamalin päivä vuodessa oli prinsessan syntymäpäivä, sillä silloin tämän pikku tyrannin toiveet olivat kerrassaan mahdottomia. Ja nyt prinsessan syntymäpäivään oli jäljellä enää yksi yö.
- Voi pääsiäispupuseni, pikku kevätkääryläiseni, mitä tahdot huomenna syntymäpäivälahjaksesi? kyselivät kuningas ja kuningatar tyttäreltään.
- Oi, haluan paljon iloisia yllätyksiä, eikä päivässäni saa olla mitään rumaa eikä ikävää. Haluan synttärikakun, joka on kuin... PIENI LINNA!. Sellainen minne vain minä mahdun sisään. Sen seinät ovat täynnä karamellilaattoja ja ikkunat marmelaadista. Vaaleanpunaisia hattarapilviä leijuu ympärillä ja lattia peitetään marsipaanikukkasin ja.. , prisessa jatkoi luetteloaan kunnes nukahti.
Kuningas kirjoitti toiveet paperille, antoi paperin palvelijoille ja käski heidän toteuttaa nuo prinsessan toiveet aamun mennessä.
- Emme saa tuottaa pettymystä hänen syntymäpäivänään, kuiskasi kuningas palvelijoilleen.
Yöllä prinsessa näki unta toivelinnastaan. Sen katot olivat suklaata ja ikkunat marmelaadia. Seinät olivat täynnä kirjavia karamellilaattoja. Prinsessa hyppäsi hattarapilven päälle ja leijaili ympäriinsä. Ystävät ja sukulaiset taputtivat hänelle käsiään ja hurrasivat:
- Kauan eläköön kaunis prinsessa, eläköön!Prinsessa leijui hattarallaan valtavan lahjavuoren laelle, jonka päälle hän hyppäsi ja aloitti pakettien auki repimisen. Pian pakettivuoresta oli jäljellä vain paperimeri.
- Ei enää lahjoja! prinsessa kivahti.Prinsessa kiisi hattarapilvellään suklaalinnan torniin, josta, toden totta, pilkotti suuri lahjapaketti.
- Katso kultaseni. Tuolta tornista pilkottaa jotain, kuningas sirkutti.
Paketti oli hyvin jännittävän näköinen. Prinsessa repi paketin auki. Paketin sisällä oli suuri kultainen laatikko.
- Varmaankin uusia koruja, prinsessa hihkui.Prinsessa avasi kultaisen kannen, ja kuinkas kävikään. Laatikosta hyökkäsi esiin lauma äkäisiä hämähäkkejä, jotka syöksyivät kutomaan verkkoa suklaalinnan ja prinsessan ympärille. Verkko tiheni ja tiheni, kunnes tiheä seitti peitti koko linnan. Prinsessa ei nähnyt verkon lävitse, eivätkä sukulaiset ja tuttavat nähneet prinsessaa. Prinsessa oli vankina suklaalinnassaan. Suurin hämähäkeistä lähestyi prinsessaa ja rähisi:
- Kuulepas, sinä oikukas prinsessa, olet seitin vankina suklaalinnoinesi ja lahjakasoinesi, kunnes sinusta tulee ystävällinen prinsessa. Sinua ei voi pelastaa kukaan muu kuin sinä itse katumalla tekojasi. Sillä seitti on niin vahvaa, ettei sitä pysty katkaisemaan vahvimmatkaan miekat.
Sen sanottuaan hämähäkki tovereineen katosi. Prinsessa istui suklaatornissaan ja katseli kaiken peittävää seittiä. Tunnit kuluivat eikä ympäriltä kuulunut muita ääniä kuin prinsessan vatsan kurina. Prinsessa tunsi itsensä yksinäisemmäksi kuin koskaan ennen.
- Miksei kukaan tule minua pelastamaan, hän itki. - Minua ei kukaan edes kaipaa. Tämä on kyllä varmastikin maailman typerin syntymäpäivä.
Silloin eräästä suklaalinnan nurkasta ilmestyi esiin pieni hämähäkki. Nopein liikkein hämähäkki kutoi prinsessan eteen verkon. Prinsessa tuijotti verkkoa. Vähitellen siihen ilmestyi kuva, joka alkoi elää, aivan kuin olisi katsonut elokuvaa.
- Hei, tässähän näkyy minun palvelusväkeni. Mitä he puuhastavat keittiössä, keskellä yötä? Mikseivät he ole nukkumassa? Eivät kai ne varasta ... Hei, tuossa olen minäkin.
Siinä samassa prinsessa kuuli oman äänensä. Hän kuuli kuinka hän käski ja komensi palvelijoitaan puurtamaan syntymäpäiviään. Palvelijat olivat nääntyneen ja väsyneen näköisiä. He puurtivat ja kiiruhtivat, puunasivat ja kiilloittivat ja yrittivät toteuttaa aina vain hankalampia toiveita.
- Kyllä minä olen ollut typerä prinsessa. Niin typerä, ettei minua kukaan edes kaipaa, itki prinsessa ja painoi päänsä seitin seinämään. Eikä tämä taida olla sen kamalampi syntymäpäivä kuin mikään mukaan syntymäpäivistäni, ei ainakaan palvelijoilla. Prinsessa nojasi päällään verkkoon ja itki lohdutonta itkua. Kyyneleet valuivat pitkin pyöreitä prinsessaposkia ja kastelivat verkon lonttimäräksi.
Yllättäen prinsessan pää nytkähti. Se oli mennyt verkon läpi. Kyyneleet olivat sulattaneet reiän verkkoon ja säie säikeeltä seitti katosi. Prinsessa heräsi unestaan, ravisteli päätään ja kurkki sängyn alle, näkyikö siellä hämähäkkejä. Ei näkynyt. Sitten hän juoksi keittiöön missä palvelijat rakensivat epätoivoisina prinsessan suklaalinnaa.
- Unohtakaa se linna, tänään juhlitaan niin että kaikilla on hauskaa! onnellinen prinsessa hihkui palvelijoille.Ja siitä päivästä lähtien prinsessa oli ystävällinen ja vietti iloisia syntymäpäiviä. Ja muillakin oli hauskaa. Sen pituinen se.