Satu

Kuinka hirvi sai sarvensa

Tämä on tarina keijusta, hirvestä ja karhusta. Tarina suomalaisesta metsästä, onnesta ja ystävyydestä. Se on myös satu siitä, kuinka hirvi sai sarvensa;  tiesitkö, että kauan aikaa sitten, kun ihmisiä ei ollut vielä olemassakaan, elelivät hirvi ja karhu hyvinä ystävinä. Eikä kummallakaan näistä suurista eläimistä ollut sarvia. 

Tarinan kuvat on luontovalokuvaajan Hannu Ahosen käsialaa. Kuvissa tuoksuvat sammaleet, havut ja vanamo ja metsä kuiskii niistä katsojan korviin.

”Hirvi asetteli itsensä karhun kylkeen ja painoi turpansa karhun karheaa turkkia vasten. Se oli molemmista parasta: vatsa pulleana aamiaisesta ja paras ystävä vierellä. Ja kohta kuusikosta kuului vain ystävysten hiljainen kuorsaus.” 

Satu

Keiju ja matikainen

Tämä on tarina Matikaisesta, pienestä ilveksen pennusta. Matikainen ei ollut koskaan aiemmin nähnyt lunta. Kun ensilumi satoi maahan, päätti Matikainen lähteä tutkimaan oliko lunta kaikkialla metsässä. Lumessa oli paljon erilaisia jälkiä - kenen ne olivat ja mihin ne metsässä johtivat, sitä piti tutkia.


Matikainen on kuvattu Ähtärin eläintarhassa, jonne se on tuotu orpona, pienen pienenä pentuna. Kuvaushetkellä Matikainen oli noin puolen vuoden ikäinen. Esityksen valokuvat ovat luontovalokuvaaja Hannu Ahosen käsialaa.

”Hengitys höyrysi kirkkaassa pakkasaamussa. Maa tuntui viileältä tassujen alla, ja hento tuuli viilensi mukavasti turkkia. Metsä näytti ja tuoksui niin erilaiselta.” 
”Matikainen pomppi hankea vasten; se halusi nähdä, millaisia otuksia lumen alla oli piilossa.”

Satu

Hissen joulu

Hissen joulu on tarina auttamisesta ja joulumielestä. Hiirilaaksoon oli laskeutumassa hämärän hyssy, metsän sininen hetki. Metsähiiri Hisse oli lähdössä etsimään joulukuusta. 

Joka vuosi Hisse haki kuusen yhdessä isänsä kanssa, mutta nyt oli toisin. Isä oli loukannut jalkansa, eikä voinut lähteä Hissen mukaan. Hissen piti selvitä matkasta ihan yksin. Esityksen on kuvittanut kuvittaja-taiteilija Daga Ulv.

Satu

Peikot

Peikot ovat seikkailleet metsissä jo tuhansia vuosia, mutta vain harva on päässyt niitä näkemään. Haistaessaan ihmisen ne piiloutuvat kallioiden koloihin, kivien kätköön tai puiden taakse kurkkimaan. Ne saattavat myös naamioitua kiveksi, puuksi tai sammalmättääksi.

Vaikka sinä et ole peikkoa nähnyt, on peikko saattanut nähdä sinut.

Tämä tarinatuokio tarjoaa tarinoita suomalaisista peikoista. Millaisia peikkotarinoita on ennen ollut ja millaisia on nyt? Oletko kenties tavannut peikkoa metsässä tai lymyilemässä kaapin takana? Millaisen peikkotarinan sinä haluat kertoa? Esityksen lopuksi annetaan vinkkejä oman peikkotarinan kertomiseen.